Irti päästäminen on yksi vaikeimmista asioista, meille kaikille.

 

Irti päästäminen vaatii hurjasti rohkeutta, se on pelottavaa, mutta samalla se voi olla todella kaunista. Se voi olla erittäin surullista, mutta silti samalla, hyvä asia. Olen aivan varma, että jokainen meistä on jossain vaiheessa elämäänsä kamppaillut irti päästämisen ja luopumisen kanssa.

 

Sielua ja sydäntä repivää fiilistä voi saada aikaan esimerkiksi työpaikan vaihtaminen, toiseen kaupunkiin muuttaminen, läheisen menehtyminen tai parisuhteen lopettaminen. On suurempia ja pienempiä asioita.

You name it.

 

 

Syitä esimerkiksi parisuhteen lopettamiseen on monia, joten irti päästämiseen liittyvät fiilikset eivät ikinä ole yksiselitteisiä tai selkeitä, vaan niillä on laaja ja moninainen tunneskaala. Yhtenä hetkenä saattaa tuntua siltä, että tekee oikean päätöksen. Toisena hetkenä kurkkua ja vatsaa kuristaa niin, että haluaa vaan purskahtaa itkuun.

Luopuminen herättää kysymyksiä ja ajatuksia enemmän kuin mikään muu.

 

Kuinka monia biisejä ja lyriikoita on tehty näistä fiiliksistä? Loputon määrä. Tiedämme, että emme ole ikinä yksin kamppailumme kanssa, ja se on aika ihana asia tietää.

 

 

Miksi luopuminen voi olla niin vaikeaa? Kuinka sitä voi oppia ymmärtämään paremmin?

 

➸ Samalla luovut palasta itseäsi, palasta menneisyyttäsi. Siirryt eteenpäin jostakin, mikä on tuntunut turvalliselta. Irti päästäminen muuttaa myös meitä.

➸ Pelkäämme tulevaisuutta ja tietämättömyyttä. Samalla olo voi tuntua epämukavalta oman itsen kanssa, uudessa tilanteessa. Mutta mikä on edes turvallista oikeasti? Ja eikö olisi tylsää, jos tietäisimme kaiken tapahtuvan etukäteen?

➸ Luovut omista odotuksistasi sen suhteen, että miten asioiden olisi pitänyt mennä. Sen myöntäminen on meille paljon vaikeampaa kuin mitä ajattelemme.

➸ Olet väärässä, ja joku muu oli oikeassa. Ego haluaisi aina olla oikeassa, siksi se haluaisi ja yrittää ehkä pitää kiinni.

➸ Kipu ja suru tarkoittaa sitä, että asia on ollut tärkeä ja merkannut jotakin. True dat. Pitääkö siitä siis luopua oikeasti? Aina ei ole tietenkään mahdollista valita, riippuu täysin asiasta. Kun voi valita, näiden asioiden miettiminen voi auttaa:Tuoko asia sinulle lisää energiaa, vai viekö se sitä? Tuoko se hyviä fiiliksiä, vai huonoja? Miksi alunperin harkitset asiaa? Mikä on omaksi parhaaksesi? Ja mikä on kaikkien parhaaksi? Ehkä välität niin paljon, että teet päätöksen juurikin sen takia, kaikkien parhaaksi.

➸ ”Mitä jos”. Ja muut epäröivät ajatukset. Saatat nähdä asian yhä niin kuin kuvittelet, et niin kuin se oikeasti on. Mitä olisi voinut olla, mitä olisit voinut tehdä toisin? Syyttelet itseäsi ”epäonnistumisesta”, ja saatat yrittää löytää vikoja. Käyt asioita uudelleen ja uudelleen läpi mielessäsi. Asetu ajatuksiesi yläpuolelle. Ole rehellinen itsellesi. Tuntuu turvalliselta velloa haavemaailmassa, mutta siellä ei voi päästä eteenpäin. Tunteet ja tunteellisuus tekee meistä inhimillisiä; ne ovat samalla maailman ihanin asia, mutta samalla tekevät monista asioista haastavampia.

➸ On pelottavaa luottaa. Luottaa siihen, että asiat menevät loppujen lopuksi juuri niin kuin niiden on tarkoitettu menevän. Mutta luota siihen, silti. Muistot säilyvät ja jäävät. Ajan kanssa niistä katoaa kipu ja vaikeat fiilikset, jäljelle jäävät kauniit muistot, rauha ja hyväksyminen.

 

 

 

Kun ajattelen omia menneitä, jo elämässäni kokemia irti päästämisen ja luopumisen hetkiä, kehoni täyttyy surusta, tuskasta ja isosta kasasta muita vaikeita fiiliksiä. Tunnen myös toiveikkuutta, ja surun sisältä, sieltä jostain, jonkinlaista lempeyttä. Ehkä itseäni kohtaan, en tuomitse tunteitani. Tunnen myös hyväksyntää, rauhaa ja levollisuutta. Jopa pientä onnellisuutta. Jotta kaikki nämä fiilikset nousevat esiin, suljen silmäni ja hengitän syvään. Olisi hyvä varata ainakin 15-30 minuuttia tämän harjoituksen toteuttamiseen. En sulje tai estä mitään tunteita, vaan annan kaiken virrata avoimesti, tulla ja mennä. En tuomitse mitään. Hengitän niitä, ja annan kehoni reagoida. Yritän ymmärtää tunteitani. Ehkä olen sinut tapahtuneiden kanssa ja hyväksynyt ne, siirtynyt eteenpäin, tietäen että kyseiset asiat ovat osa menneisyyttäni? Ehkä. Jokainen meistä rakentaa oman todellisuutensa. Todellisuus rakentuu niiden asioiden ympärille, joille annamme merkityksiä.

 

Suosittelen koittamaan kyseistä harjoitusta. Ja toistamaan sitä niin useasti kuin siltä tuntuu. Jo menneiden, sekä menossa olevien asioiden kanssa.

 

Ehkä voimme myös yrittää antaa asioiden olla, niin kuin ne ovat.

Instead of letting go, let things be.

Monet asiat ja muutokset ovat muutoksia parempaan, muistetaan se. <3

 

 


NOORA FISHER

Opiskelija, bloggaaja ja barista

 

Instagram: @nooraeveliiina

Blogi: Noora Fisher

 

 

 

Total
8
Shares

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*
*